Itsetehdyt UV-valossa loistavat virtakaapelit
:: Tehomylly.net » Artikkelit » Projektit » Itsetehdyt UV-valossa loistavat virtakaapelit- Sami Uskola / 27.01.2006
- Kategoria: Projektit
- Testituotteen toimitti: AC Ryan
- Kommentoi (2)
Alkusanat
Kaikki sai alkunsa ajatuksesta koristella ja siistiä tietokoneen sisuskaluja entisestään. Nykyään pääsee helpommalla ostamalla pyöristetyt IDE-kaapelit ym. härvelit suoraan kaupan hyllyltä, mutta tällöin jää täysin paitsi tekemisen hauskuudesta.
Tavoitteena olisi siis valmistaa tietokoneen virtalähteen kaikki kaapeloinnit täysin itse UV-valossa hehkuvasta sähköjohdosta, tarvittavista muovisista liittimistä ja johtimien metallisista liittimistä. Kaiken kruunaa itsetehdyn kaapelin ympärille viimeistelty suojasukka, joka pitää johtonipun siistinä.
Tämän projekti on tehty yhteistyössä AC Ryanin kanssa, joka ystävällisesti toimitti kaikki tarvittavat tuotteet kaapeleiden valmistamiseksi.
Huomaa, että projektihan on mahdollista suorittaa vain sellaisen virtalähteen kanssa, josta kaapelit voidaan kokonaan irrottaa. Tällaisia laitteita valmistavat ainakin AC Ryan ja Antec.
Tarvikkeet
Kuvassa on ylimmäisenä metritolkulla punaista, sinistä ja vihreää johtoa, alapuolella mm. ATX- ja molex-liittimissä käytettyjä metallipinnejä, jotka puristetaan kiinni johtimeen erillisellä työkalulla, oikealla mm. muovisia molex-liittimiä laitteiden kytkemiseksi, sekä viimeisenä oikealla suojasukkaa ja kutistemuovia kaapeleiden viimeistelyyn. Kaikki käytetyt komponentit hehkuvat UV-valossa.
Kaapeliprojektiin tarvitaan siis järisyttävä määrä erilaisia liittimiä, puhumattakaan kaapeleihin kuluvasta johdosta. Ensimmäinen ajatus oli valmistaa kaapelit kokonaan yksivärisestä johtimesta, mutta tällöin liitinten kytkeminen syntyviin kaapelinippuihin olisi vaikeutunut entisestään. Projektiin tarvitaankin ehdottomasti yleismittari, jolla voidaan tarkistaa kytkentöjen toimivuus.
AC Ryanin ConnectX-pakkaus sisältää suurimman osan tarvittavia muovisia liittimiä. Leveitä ATX-liittimiä ja tietysti muitakin liittimiä on hyvä olla varalla, jos jokin menee vikaan. Projektissa käytetyt Serial ATA -liittimet toimivat siten, että johdot vain puristetaan liittimiin kiinni, jolloin liittimen terät lävistävät johtimen suojakuoren ja saavat kontaktin kaapeliin.
Projektiin varattiin yli 200 metallista liitintä, jotka kytketään ensin kiinni yksittäiseen johtimeen, minkä jälkeen ne napsautetaan paikoilleen esimerkiksi emolevylle tai johonkin laitteeseen kiinni menevään muoviseen liittimeen. ATX-liittimet tarvitsevat tietynlaiset liittimet, molex-liittimelle on omansa, levykeasemalle omansa jne. Tiedossa on siis paljon liittimien kiinnipuristamista.
Projektissa käytetään 18AWG vahvuista johtoa. AWG tulee termistä "American Wire Gage", ja tarkoittaa metriseen järjestelmään muunnettuna halkaisijaltaan noin 1,024 mm johdinta. Johto ei saa olla liian ohutta, että se kestää siinä kulkevia virtoja tarpeeksi hyvin, joten ihan mistä tahansa kaapelista ei virtalähdekaapeleita kannata ryhtyä rakentamaan. Yhdessä nykystandardin mukaisessa ATX v2.0 -kaapelissa kulkee johtimia 24 kpl, joten jos kaapelin pituus on 30 cm, kuluu johtoa yhteensä pelkästään tähän yli 7 metrin edestä. Johdinta projektiin varattiinkin useita kymmeniä metrejä - parempi olla ennemmin liikaa, kuin liian vähän.
AC Ryan ConnectX -pakkaus sisältää 10 uros-molex-liitintä ja 5 naaras-molex-liitintä, yhden ATX v2.0 -liittimen, kaksi SATA-liitintä, sekä lisäksi levykeasema- ja tuuletinliittimiä. Pakkauksen mukana tulevat myös työkalut johdinten irrottamiseen muovisista liittimistä. Jokaisessa metalliliittimessä on muutama erittäin pieni metallipinni, jotka estävät johtimen irtoamisen muoviliittimestä. Mukanatulevalla irrotustyökalulla muoviliittimien irrotus onnistuu vaivattomasti. Irrotustyökalun kanssa ilmeni myöhemmin ongelmia, kun irrotuskärki ei meinannut mahtua ATX-liittimen yksittäisen reiän sisään laisinkaan. Lisäksi toinen irrotustyökalu katkesi yllättäen erästä liitintä irrotettaessa.
AC Ryan Flexsleeve Kit sisältää kaiken tarpeellisen kaapelien siistimiseen punaisella suojasukalla. Pakkaus sisältää nippusiteitä, erikokoisia suojasukkia kaapelinippujen siistimiseen, sekä erikokoisia kutistesukkia suojasukan kiinnittämiseen - kaikki tuotteet ovat tietysti valitun väriteeman mukaisia.
Tuumasta toimeen
Aloitetaan johtojen valmistelu kuorimalla johtimen päästä puolisen senttimetriä suojakuorta pois, jotta metallinen liitin saadaan kiinnitettyä. Suojakuori saadaan poistettua mainiosti tähän tarkoitukseen valmistetulla työkalulla. Johtimen halkaisija oli n. 1 mm, joten käytetään työkalun 1.0 mm rakoa johdon kuorimiseen.
Kun johdin on saatu kuorittua, puristetaan metalliliitin kiinni erikoistyökalulla. Tätä työkalua kutsutaan "krimppereiksi" (engl. "crimp tool", "crimpers"). Työkalu taivuttaa metalliliittimen reunat johtimen päälle, jolloin liitoksesta tulee pitävä.
Johdin laitetaan työkalun leukojen väliin metalliliittimeen yhdistettynä, minkä jälkeen kahvat puristetaan yhteen. Mikäli työkalu on hiemankin liian vääränkokoinen puristettavaan liittimeen nähden, ei työ meinaa onnistua ja laite saattaa rikkoa liittimen - seuraa uusi yritys. Kiinnitysoperaatio jouduttiin useita kertoja uusimaan sillä työkalun liitinkokoalue ei aivan täsmännyt käytettyjen liitinteen kokoon - onneksi metalliliittimiä oli varalla useita. Liittimien kiinnitys onnistuu välttävästi myös tavallisilla pienillä kärkipihdeillä tai pienikokoisilla tongeilla, mikäli tekee kiinnityksen erittäin tarkasti, mutta oikeanlaisen työkalun hankkiminen on vähintäänkin suositeltavaa.
Valmis yksittäinen johdin näyttää onnistuneen liittimen kiinnityksen jälkeen tällaiselta.
Ensimmäisen liitinten kiinnitysurakan jälkeen on saatu valmiiksi 24 johdinta ja voidaan aloittaa ATX-virtakaapelin kasaaminen. Aikaa koko johdotusprojektiin uppoaa helposti tuntitolkulla, sillä johtojen kuorinta ja liitinten puristaminen on tarkkaa puuhaa. Jos puristaa liitintä vahingossa liian kovaa, saattaa se hajota, ja jos liian hiljaa, johto saattaa irrota metalliliittimestään.
Kaapelin valmistuksen ensimmäisessä vaiheessa kiinnitetään kaapelien päät toiseen ATX-liittimeen. Johdot napsahtavat tukevasti paikoilleen metalliliittimessä olevien pienten metallikynsien avustamana.
Tämän jälkeen teipataan toisen pään johtonippu yhteen siksi, että suojasukka ja kutistemuovi voidaan kuljettaa helposti kaapelin päälle.
Seuraavaksi laitetaan suojasukan päälle nippuside ja viimeistellään valmis paketti pienellä pätkällä kutistemuovia, jotta kaapeli ja suojasukka pysyvät mahdollisimman hyvin paikoillaan kaapelia käsitellessä. Kutistemuovi saadaan kiinnittymään parhaiten kuumailmapuhaltimella, joka saa muovin supistumaan lämmittyään.
Kun kaapelit ovat toisesta päästä paikoillaan, seuraa koko kaapelivalmistuksen hankalin vaihe, kun 24 johdonpäätä pitää saada kytkettyä oikeisiin liitimiin. Tämä onnistuu parhaiten yleismittarin avustuksella, kun laitetaan toinen mittapää jo valmiin ATX-liittimen pinniin #1, ja etsitään vastaava pari johtonipusta yksitelleen kokeilemalla. Tätä jatketaan, kunnes jokainen johto on löytänyt parinsa ja on paikoillaan vastakkaisessa ATX-liittimessä.
Valmis kaapeli viimeistellään jälleen nippusiteellä ja kutistemuovilla. Loput kaapelit (molex-, SATA-, ja levykeasemakaapelit) valmistetaan aivan samaan tapaan, mutta kiinnitettäviä johtoja on huomattavasti vähemmän.