Koteloprojekti: Salamaikkuna ja valaistus
:: Tehomylly.net » Artikkelit » Modifointi » Koteloprojekti: Salamaikkuna ja valaistus
- Heikki Laine / 13.03.2004
- Kategoria: Modifointi
- Kommentoi (2)
Lisää maalia, kaivertelua ja alumiinifoliota
Muutaman päivän tauon jälkeen keskeneräinen projekti alkoi taas polttelemaan ja aikaakin alkoi taas yllättävästi löytyä. Eli töihin jälleen.
Ulkokuori, etupaneli ja etutuulettimen potkuri saivat pinnalleen metallinhohtoista sinistä. Myöskin tämän maalauksen aikana autotalli oli sen verran kylmä, että pinnasta ei tullut läheskään täydellistä. Tosin salamalla otettu kuva korostaa eroja entisestään, normaalissa päivänvalossa sävyerot eivät juurikaan näy. Tässä vaiheessa sahailin myös pleksit oikean kokoisiksi.
Kuten aiemmin todettu, kaiverrus piti ikkunaan saada. Kaivelin netistä sopivia kuvia, käsittelin parhaaksi katsomani 2-väriseksi, luonnollisen kokoiseksi printiksi ja teippasin ikkunaan kiinni. Alemmassa kuvassa työstäminen on puolessa välissä ja aikaakin kulunut lähemmäs tunti. Oli jälleen luovan tauon paikka muiden kiireiden kutsuessa, mutta jo muutaman päivän päästä palasin viimeistelemään kaiverruksen ja sitten olikin aika roudata osat kotiin.
Saatuani kamppeet kaksiooni asti, oli edessä vielä liimailua, juottamista ja ruuvailua. Virtalähteen kokoaminen kävi kivuttomammin kuin odotin ja etutuuletinkin näyttäisi sopivan poraamiini reikiin. Kuvassa näkyvät myös tuulettimeen lisäämieni ledien johdotukset. Harmikseni huomasin jälkeenpäin, että ledien olisi pitänyt olla kirkkaampia, nyt ne jäävät pahasti ikkunaan kaiverretun salaman "varjoon".
Koko systeemiin tule yksi ainoa erillistä virtajohtoa kaipaava lisälaite, eli kiintolevy. Ajattelin piristää liitintä asentamalla sen sisään punaisen ledin, joka sai jatkokseen sopivan kokoisen vastuksen virtaa rajoittamaan. Ledin jalat olisi vielä voinut eristää kuumaliimalla, mutta jätin sen tällä kertaa tekemättä.
Liimasin pleksit paikoilleen kontaktiliimalla ja varmistin sivuilta kuumaliimalla. Kattoikkunan sovittaminen tuotti pieniä vaikeuksia, sillä olin mitoittanut reiän väärin ja runko tuli joissain kohdissa vastaan. Tämän takia kattoikkunan ja pellin välissä on havaittavissa pieniä rakoja. Kaiverrusta valaisemaan laitoin kaksi sinistä, superkirkasta lediä.
Kaverini oli uutisryhmiä selatessaan törmännyt vinkkiin, jossa kehotettiin lisäämään pleksin reunaan heijastavaa materiaalia, joten tuumasta toimeen. Leikkelin alumiinifoliosta sopivat kaistaleet, kiinnitin ne kuumaliimalla ja peitin jäljet tavallisella sähköteipillä. Tyttökaverini laatikoista löysin vanhat sukkahousut, joista sainkin patentoitua etutuulettimelle jonkinlaisen pölysuojan estämään villakoirien invaasiota.
Emolevy- ja kiintolevykelkat valmiina asennettaviksi. Alaoikealla näkyy myös aiemmin pyöristämäni IDE-kaapeli, joka siis tulee yhdistämään kahta edellämainittua. Aluksi ajattelin asentaa myös kuvassa näkyvät katodit, mutta kokeiltuani koteloa muut valot päällä tulin siihen tulokseen, ettei lisävalaistusta kaivata.
Pienenä yksityiskohtana piilotin kaikki etupanelin liitäntäjohdot emolevykelkan taakse ja vedin johdot takaisin näkyville emolevyn vieressä olleesta reiästä. Tausta ei näytä kaksiselta, mutta se jääkin ulkokuoren alle piiloon.
Liimasin kotelon pohjasta alussa kiskomani jalat takaisin, annoin liiman kuivua hetken ja sitten olikin testiajon vuoro. Jo aikaisemmin asennettu Debian hyrähti käyntiin ongelmitta ja kaikki vaikutti toimivan, joten oli aika laittaa koko komeus yhteen pakettiin.