- Jaakko Roppola / 08.03.2004
- Kategoria: Projektit
- Kommentoi
Alkusanat
Halusin rakentaa koneelleni kotelon, joka olisi tarpeeksi iso ja jonka sisään saisin kivuttomasti isommankin vesijäähyn. Pihi kun olen, katseeni kääntyi romuttamolle edullisen ratkaisun toivossa. Suosittelenkin kaikille koteloiden modauksesta kiinnostuneille tarkastamaan paikallisen romuttamon. Jos sieltä ei omaan projektiisi löydy mitään, niin ainakin modaamiseen innoittavaa kampetta se on pullollaan.
Tämä on kertomus raskaista alumiini-palikoista, polykarbonaatista ja ylimääräisestä vapaa-ajasta.
Vielä kiitoksen sana kaikille minua auttaneille. Eritoten tahdon kiittää Lapin yliopiston Teollisen muotoilun laitoksen pajahenkilökuntaan kuuluvia Teuvo Mölläriä ja Pasi Kelahaaraa. Olitte suureksi avuksi ja ansaitsette kiitoksen.
Alkuvalmistelut
Romuttamolta tarttui mukaan kaksi suurta alumiinikantta, aluprofiili ja vanha volvon lämppärikenno. Kenno maksoi 3,70€ ja alumiinit 21€. Kennon kun vielä jaksaisi joskus puhdistaa hapolla niin tulisi nätimpi. Kannet painoivat noin 9 kiloa kappale ja kenno noin 4 kiloa.
Kannet olivat saaneet uskottavia kolhuja aikojen saatossa ja niitä piti ensin siistiä vähän viilalla ja turhia tunteilematta ronskisti hiomalaikalla. Materiaalin paksuus kannessa on 10mm, joten läpileikkaamisen vaaraa ei ollut missään vaiheessa. Halusin kuitenkin jättää kannet rosoisiksi. Rosoinen pintakuvio on paljon eloisampi, kuin peilille hinkattu ja kromattu pinta.
Myös kannen sivuilla olevat saranantyngät piti oksia pois laikalla. Alumiini onkin kiitollista työstää pehmeytensä ansiosta. Suurin työ oli ajella molempien kansien pinta teräsharjalaikalla. Työvaiheeseen meni koko päivä, koska kannet oli vielä suojattu jollakin erittäin tiukassa olevalla möhnällä.